Hengitys

Tarkoitus ihmisen hengittämiselle on se, että saamme ilmasta happea kehon käyttöön. happea tarvitaan kehossa solujen soluhengitykseen. Soluhengityksessä solu käyttää happea ravintoainemolekyylien muuttamiseen ATP:n sidosenergioiksi. Tässä taas syntyy sivutuotteena hiilidioksidia, jonka veri kuljettaa takaisin keuhkoille ulos vietäväksi.

Tämä siis kaikki tapahtuu viidessä osassa. Ensin tapahtuu keuhkotuuletus, jossa siis hengitetään ilmaa keuhkoihin ja puhalletaan hiilidioksidinen ilma ulos. Sitten happi siirtyy keuhkorakkuloista niiden pinnalla oleviin verisuoniin, joista tulee taas takaisin päin hiilidioksidia. Tämä perustuu eri pitoisuuksien tasoittumiseen keuhkorakkuloiden ja verisuonten välillä. Verisuonissa on enemmän hiilidioksidia jolloin se siirtyy diffuusiolla suonista keuhkoihin ja keuhkoissa on taas enemmän happea jolloin se siirtyy diffuusiolla keuhkoista suoniin. Jos tarpeeksi suuria pitoisuuseroja ei synny, ei diffuusiotakaan synny, jolloin happea ei siirry kehoon.

Tämän jälkeen happi siirtyy veren punasoluissa olevien hemoglobiini-proteiineihin sitoutuneena solun luokse, joka sitä tarvitsee. Neljäs osa on kaasujen vaihto solun ja veren välillä ja lopuksi happi osallistuu soluhengitykseen. Tässä on koko hengityksen idea.

Hengitysteiden tehtävänä on lämmittää, puhdistaa ja kostuttaa ilmaa. En ole kyllä aivan varma minkä takia ilma pitäisi kostuttaa ennen kuin se menee keuhkoihin, enkä miksi se pitää lämmittää. Mutta hengitysteiden limakalvot tuottavat limaa johon hengityksen mukana tulevat mikrobit ja hiukkaset tarttuvat. Värekarvat työntävät limaa nielua kohti, josta se menee niellessä mahaan, jossa mahan hapot hajottavat ne. Myös nielussa sijaitsevat kitarisat ja alempana nielussa olevat nielurisat osallistuvat mikrobien torjuntaan.

Hengityselimistön rakenne



 

 

 

 

Tässä on kurkunpään rakenne. Kurkunkannen tehtävänä on huolehtia, ettei ruoka mene "väärään kurkkuun". Tämä siis on henkitorven päässä oleva läppä, joka sulkeutuu kun syömme. Kilpirusto, rengasrusto ja henkitorven rustokaari suojelevat henkitorvea ja kurkunpäätä.

Hengittäessäni pystyn tuntemaan kuinka kylkiluuni levittyvät ja vatsani suurenee. Tämä johtuu siitä, että pallea supistuu ja työntää sisäelimiämme alaspäin, jotta keuhkot saavat mahdollisimman paljon ilmaa ja samalla ulommat kylkivälilihakset supistuvat, jolloin kylkiluut nousevat ylöspäin. Tällöin keuhkot saavat mahdollisimman suuren tilan ja sinne syntyy ikään kuin alipaine, jolloin ilma virtaa ulkoa keuhkoihin.Uloshengityksessä kehon ei tarvitse tehdä mitään, koska rintakehä palaa omin avuin takaisin.

Ydinjatke säätelee meidän hengitystämme. Se aistii keuhkojemme venyvyyden ja veren hiilidioksidi pitoisuuden, jolloin se pystyy pitämään kehomme happi ja hiilidioksidi pitoisuudet tasapainossa. Ihminen voi ohjailla hengitystään, kuten esimerkiksi puhuessaan, mutta jos ihminen on liian kauan hengittämättä, laukaisee ydinjatke hengityksen käynnistymisen. Myös hormoneilla ohjaillaan hengitystä, esim. stressitilanteessa lisämunuaiset erittävät adrenaliinia, joka lisää hengitystiheyttä.

Vuoristotauti on hyvä tietää hengitykseen liittyvässä pohdiskelussa. Se siis johtuu siitä että ilmassa on vähemmän happea kuin normaalisti esim. vuorille kiivetessä, eikä elimistö ehdi tottua uuteen vähähappisempaan tilaan. Siitä seuraa unettomuus, ruokahaluttomuus ja kova päänsärky. Olen myös kuullut, että nielemisvaikeudet ovat oire vuoristotaudissa.




Tässä vielä hauska muistutus lapsuudesta. Olipa kerran elämä käsittelee hengityksen omalla tavallaan, mutta kyllä sieltä ´pystyi löytämään myös ne oikeat jututkin :)

https://www.youtube.com/watch?v=hjh-MzWSbkM