Hormonit

Opettaja ei ollut tunnilla, mutta meidän tehtävänämme oli ollut tutustua hormoneihin ja niiden toimintaan kirjan kpl 5 avulla.

Kehomme siis säätelee itseään hermoston lisäksi hormonien avulla. Ne toimivat hieman hitaammin, mutta ne ovat pitkäkestoisempia. Hormonitoimintamme pääsäätelykeskus on aivoissamme sijaitseva hypotalamus. Se on umpirauhanen ja se erittää hormoneja, joilla se säätelee aivolisäkkeen hormonituotantoa ( esim. Kortikoliberiini, GnRH) ja erittää lisäksi myös sellaisia hormoneja joilla se vaikuttaa suoraan kehoomme. Aivolisäke on myös umpirauhanen, joka taas erittää hormoneja (esim. Kortikotropiini, LH, FSH),  joilla se säätelee muita eturauhasia, sekä erittää kasvuhormonia somatotropiinia. Jos aikuisiällä hyvänlaatuinenkasvain aiheuttaa liiallisen kasvuhormonituotannon, kasvaa kasvojen, jalkaterien ja kämmenten luut. Tätä tautia kutsutaan akromegaliaksi.

Aivolisäkkeestä vielä vähän. Se jaetaan kahteen osaan etulohkoon ja takalohkoon. Etulohkoon tulee hiussuonten välityksellä hormoneja hypotalamuksesta, ja  takalohko kuuluu keskushermostoon. Se koostuu hermosoluista hermotukisoluista ja verisuonista ja sen hormonit kehittyvät hypotalamuksessa ja sieltä ne tulevat takalohkoon. Takalohkon hormoneja on esim. ADH joka saa veden imeytymään takaisin virtsasta, eli ehkäisee nestehukkaa.
 

Hormonit kulkevat veremme mukana ympäri kehoa ja vaikuttavat vain tietyissä soluissa, joissa on niille sopivat reseptorit. Hormoneja on kahden laisia. Ne voivat olla vesiliukoisia tai rasvaliukoisia.

Vesiliukoiset hormonit kulkevat helposti kehon nesteiden mukana, koska ne liukenevat liukenevat niihin. Mutta ne eivät kuutenkaan pääse suoraan solun sisälle solukalvon fosfolipidikerroksen läpi vaan se tarvitsee viestin perille saamiseen solukalvolla olevan reseptorin ja solun sisällä olevan toisiolähetin, joka vie viestin eteenpäin. Toisiolähetti on aluksi inaktiivinen molekyyli, kunnes resptorin rakenteellinen muutos muuttaa sen aktiiviseksi.

Rasvaliukoinen hormoni taas tarvitsee veressä jonkun kuljettamaan itseään, koska se ei liukene nesteeseen. Ne sitoutuvat tällöin plasman proteiineihin, jotka syntyvät maksassa. Hormonit kulkeutuvat näiden mukana solujen luokse ja ne pystyvät menemään solukalvosta suoraan läpi. Näiden reseptorit ovat joko solun solulimass tai tumassa.

Näiden tapahtumien kuvat kyllä hieman hämmensivät minua kirjassa s. 54. Vaikuttaako siis hormoni solun toimintaan vain jos se tieto pääsee tumaan asti? Koska jos rasvaliukoisella hormonilla on reseptori solulimassa, jatkaako se matkaansa vielä tumaan ja miten se sitten vaikuttaisi, jos se ei mene tumaan asti? Voisi ehkä vaikuttaa solulimassa jos kiinnityy suoraan entsyymiin.

Erilaisia umpirauhasia on joka puolella kehoamme:

 

1. Käpyrauhanen

• Erittää melatoniinia, joka säätelee vireystilaa, unirytmiä ja muita biologisia rytmejä.

2. Hypotalamus

• Säätelee aivolisäkettä hormoneilla ja erittää myös suoraan kehoon meneviä hormoneja.

3. Kilpirauhanen

• Erittää esim. tyroksiinia, joka säätelee aineenvaihduntaa ja vaikuttaa kasvuun, sekä kalsitoniinia, joka säätelee elimistön kalsiumaineenvaihduntaa.

4. Lisäkilpirauhaset

• Erittää esim. parathormonia, joka säätelee kalsiumtasapainoa

5. Lisämunuaiset

• Sen kuorikerros erittää kortisolia, joka aikaansaa proteiinien pilkkoutumista ja glykogeenivarastojen käyttöönottoa.
• Ydin erittää adrenaliinia, joka tehostaa fyysistä suoritusta rasituksessa ja stressissä.

6. Haiman umpieritteiset saarekkeet

• Erittää glukagonia, joka saa maksan pilkkomaan glykogeenin glukoosiksi, sekä insuliinia, joka siirtää glukoosia verestä lihaksiin, maksaan ja rasvakudokseen.

7. Kivekset

• Erittää testosteronia, joka saa siittiöt muodostumaan, lisää luustolihasten kasvua ja vaikuttaa sekundaaristen sukupuoliominaisuuksien kehittymiseen.

8. Munasarjat

• Erittää estrogeeniä, joka kypsyttää munasoluja ja ylläpitää kuukautiskiertoa, sekä vaikuttaa sekundaaristen sukupuoliominaisuuksien kehittymiseen. Erittää myös progesteroni, joka vaikuttaa kuukautiskiertoon ja ylläpitää raskautta.

Kehon hormonitasapainoon vaikuttaa hyvin radikaalisti stressi. Stressissä kehomme reagoi johonkin siihen kohdistuvaan rasitukseen. Esimerkiksi jos joudumme onnettomuuteen, koetilanteeseen tai urheilusuoritukseen. Normaalisti stressi ei ole pahaksi, jos se on lyhytkestoista, kuten urheilusuorituksessa, mutta jos siitä tulee pitkäkestoista, siitä tulee vahingollista. Se aiheuttaa esim. laihtumista ja kehon puolustuskyvyn laskua.

 

Stressitilanteen alussa ihmisen sympaattinen hermosto on aktiivinen ja se parantaa kehon toimintaa, esim. nopeuttamalla sydämen sykettä. Se vaikuttaa myös lisämunuaisen sisäosiin vapauttaen sieltä adrenaliinia. Kasvaneen energiantarpeen takia se lisää veren sokeripitoisuutta ja kiihdyttää verenkiertoa. Jos stressi kestää pitkään lisämunuaisen kuori alkaa erittää kortisolia, joka edistää energiavarastojen käyttöönottoa. Jos kortisolia on pitkään ja paljon veressä se rasittaa kehoa, koska se kuluttaa energiaa koko ajan. Tällöin kehon energiavarastot kuluvat loppuun. Stressi vaikuttaa myös negatiivisesti ihmisen mieleen, esimerkiksi aiheuttamalla masennusta tai univajetta.

Tässä vielä kuva monisteesta, jota teimme tunnilla eri hormoneista.

Hermostosta vielä Olipa kerran elämän hormonivideo:

https://www.youtube.com/watch?v=5Z2XmiRcQbY

Aivot ja hermosto

Käsittelimme tunnilla hermostoa ja tiedotusta. Asiat olivat jo ennestään tuttuja, koska olin käynyt nämä jo psykologian kolmannella kurssilla ja lisäilin sillä kurssilla käyttämiäni kuvia tehtävistä myös tähän oppimispäiväkirjaan.

Ihmisen keho vastaanottaa joka puolelta koko ajan ärsykkeitä. Nämä ärsykkeet kulkevat hermosoluja pitkin sähköisinä hermoimpulsseina aivoihin asti. Siellä aivot käsittelevät ärsykkeet eri aisteihin ja toimintoihin erikoistuneilla aivoalueilla.

Hermosolut muodostavat hermoja ja hermot hermostoja. Hermoissa on hermosolujen lisäksi hermotukikudosta, sidekudosta ja verisuonia. Hermostot voidaan jakaa rakenteellisesti kahteen osaan: ääreishermostoon ja keskushermostoon. Keskushermosto koostuu aivoista ja selkäytimestä ja ääreishermosto koostuu kaikista muista hermoista.

Hermostoiden tehtävänä on viedä viestiä muualta kehosta aivoihin ja aivot lähettävät toimintakäskyjä muualle kehoon. Ääreishermosto voidaan jakaa kahteen osaan somaattiseen ja autonomiseen hermostoon.

Somaattinen hermosto jaetaan motoriseen ja sensoriseen hermostoon.  Motorinen hermosto muodostuu liikehermoista, jotka kuljettavat informaatiota keskushermostosta raajoihin. Sensorinen hermosto koostuu tuntohermoista, jotka vievät aistisoluista tietoa keskushermostoon.

Autonominen hermosto tuo ja vie tietoa tahdosta riippumattomista elimistä. Autonomisen hermoston voi jakaa kahteen osaan: sympaattinen ja parasympaattinen hermosto. Sympaattinen hermosto aktivoi kehoa ja parantaa fyysistä suoritusta esimerkiksi vaaratilanteessa. Toimii myös henkisen rasituksen aikana. Parasympaattinen hermosto toimii levossa ja esimerkiksi hidastaa sydämen sykettä ja pupillit supistuvat.

 

Hermosolu eli neuroni muodostuu soomasta, eli solukeskuksesta, joka sisältää solun tuman ja mitokondrioita, tuojahaarakkeesta eli dendriitistä ja viejähaarakkeesta eli aksonista. Aksonin ympärillä on myeliinituppeja eli hermotukisoluja, jotka helpottavat hermoimpulssin kulkua. Myeliinituppien välillä on kuroumia, joissa impulssi kulkee.

 

 

Aksonin lopussa on hermopäätteet, joissa sähköinen impulssi saa välittäjäaineita sisältävät rakkulat vapauttamaan välittäjäaineensa synapsirakoon, jolloin ne kiinnittyvät seuraavan hermosolun dendriitin päässä olevien ionikanavien reseptoreihin. Ne muuttavat impulssin taas sähköiseen muotoon, eli natrium- ja kalium-ionien jännite-erojen muutoksiin solukalvon molemmilla puolilla.

 

Sähköinen impulssi saa siis alkunsa kun aistisolu aistii jotain ja se saa hermosolussa natrium-kanavat aukeamaan. Tätä ennen solussa on ollut lepojännite jolloin Na-ionit ovat asettuneet solukalvon ulkopuolelle ja K-ionit ulkopuolelle, ja ulkopuoli on positiivisempi verrattuna sisäpuoleen.

Kun Na-kanavat aukeavat ja Na-ioneita siirtyy solukalvon sisäpuolelle, alkaa varausero tasoittua. Tällöin syntyy toimintajännite kun Na-ionit muuttavat äkillisesti solukalvon sisäpuolen positiivisemmaksi kuin ulkopuolen. Tämä saa viereisetkin Na-kanavat aukeamaan ja niin hermoimpulssi kulkee eteenpäin kuin dominopalikat.

Kun Na-kanavat sulkeutuvat, siinä kohdalla olevat K-kanavat aukeutuvat ja K-ionit siirtyvät ulkopuolelle muuttaen varauserot alkumuotoon, eli ulkopuolella on positiivisempi kuin sisällä. Sitten solukalvolla olevat ionipumput palauttavat ionit omille puolilleen ja uusi hermoimpulssi voi kulkea siitä läpi. Natrium-kaliumpumput käyttävät ATP:tä.

Mielestäni tässä kohtaa oli hyvin hämmentävää, että puhuttiin soluseinän sisäpuolen olevan negatiivisesti varautunut ulkopuoleen verrattuna, vaikka K-ionit ovat positiivisesti varautuneita. Ymmärrän kuitenkin ionien liikkumisen, kuten soluissa liikkuvan nesteen liikkumista vahvemmasta nesteestä laimeampaan, jos ulkopuoli on positiivisempi kuin sisäpuoli.

 

Aivot ovat tärkein osa elämäämme ja toimintaamme. Ne hallinnoivat toimintojamme ja säilövät muistojamme. Aivot voidaan jakaa kolmeen osaan: Iso- ja pikkuaivoihin sekä aivorunkoon. Aivorunko sisältää myös väliaivot.

Isoaivot ovat hyvin isot ja poimuttuneet. Niiden pinta, eli aivokuori (cortex), on harmaata ainesta, joka on hermosolujen solukeskuksia. Cortexin alla on valkeaa ainesta, joka on hermosolujen viejähaarakkeita, jotka yhdistävät aivokuoren osia yhteen. Isoaivot koostuvat kahdesta puoliskosta, joita yhdistävät aivokurkiaisen hermoradat. Isoaivot jaetaan vielä neljään osaan:

·         Otsalohkoon: Se säätelee liikkumista ja vaikuttaa persoonallisuuteemme, koska se säätelee esimerkiksi myös tunteita ja ajatuksia. Myös puheen tuottaminen kuuluu otsalohkoon, sekä sisältää peilisoluja.

·         Ohimolohkoon: Se käsittelee kuulohavaintoja ja on puheen ymmärtämisen ja tunnistamisen aivoalue. Vaikuttaa myös muistamiseen. Ohimolohkon sisässä on hippokampus, joka toimii ns. väliasemana muistojen muodostamisessa. Sen kautta aivot myös hakevat muistoista tietoja uudelleen käytettäviksi. Hippokampuksessa on myös tietoa ympäristöstämme, joten se auttaa meitä liikkumaan ympäristössämme. Alzheimer potilailla hippokampus ei toimi enää kunnolla ja sen takia he usein eksyvät eivätkä muista äskettäinkin tapahtuneita asioita.

·         Päälaenlohkoon: Se käsittelee kehosta tulevia paine-, lämpö- ja kipuärsykkeitä.

·         Takaraivolohkoon: Hoitaa näkemisen.

Pikkuaivot hoitavat tarkkuuden säätelyä lihasten toiminnassa. Se toimii yhteydessä isoaivojen otsalohkojen kanssa, kun isoaivot laittavat lihaksille liikekäskyn, menee tieto pikkuaivoihin, jotka keräävät heti tietoa tasapainoaisteista ja ohjailevat raajoja täsmällisemmin.

Aivorunko yhdistää aivot selkäytimeen keskiaivojen, aivosillan ja ydinjatkeen avulla. Ydinjatke on evolutiivisesti vanhin aivojen osa. Se säätelee esimerkiksi verenpainetta ja sydämen pumppaaman veren määrää.

Aivorunkoon kuuluvat myös väliaivot. Väliaivoissa oleva talamus on alue, joka on uuden aistitiedon väliasema. Hypotalamus säätelee autonomista hermostoa ja aivolisäkkeen (umpirauhanen) kanssa ohjaa hormonitoimintaa. Väliaivoihin kuuluu myös toinen umpirauhanen, käpyrauhanen.

 
Tärkeä kehon viestittämiseen liittyvä toiminto on refleksi. Refleksit eivät ole hallittavia toimintoja vaan ne auttavat meitä tilanteissa, joissa viestille ei ole aikaa käydä ensin aivoissa. Tällöin informaatio käy vain selkäytimen kautta ja palaa käskynä saman tien lihaksille. Tällainen tilanne olisi esimerkiksi se, että laittaisit kätesi kuumalle hellan levylle, ja ennen kuin ehtisit kunnolla tajuta, että se on kuuma, olisit jo ottanut kätesi pois. Nämä ovat elintärkeitä toimintoja, koska ne pitävät meidät turvassa. Kuten esimerkiksi se, että silmämme rävähtävät kiinni, kun jokin lähestyy niin nopeasti, ettemme pysty edes huomaamaan sitä, mutta silmämme säilyvät kuitenkin haavoittumattomana. Evolutiivisesti siis jo varhainen ominaisuus ja eloonjäämisen kannalta hyvin tärkeä.

 Aivoista on ilmestynyt hesarissa mielenkiintoinen uutinen siitä, että Brocan alue, jonka siis on ajateltu olevan puheen tuottamisen ja ymmärtämisen keskus, ei osallistukaan puheen tuottamiseen vaan sulkeutuu sen aikana. Toisten ihmisten puhetta kuunnellessa se taas aktivoituu. Tämä on hyvin outoa, että tällainen tieto saadaan selville vasta nyt, vaikka aivojen toiminnan tutkinta on kehittynyt huimasti jo hyvän aikaa.

http://www.hs.fi/m/tiede/a1424399068247

Tässä vielä Olipa kerran elämän aivot video:
https://www.youtube.com/watch?v=Z2OnaX-ARTE
sekä hermosolusta:
https://www.youtube.com/watch?v=LoYHhbp9IbA

Solut ja niistä muodostuvat kudokset, elimet ja elimistöt

En ollut tunnilla, mutta sain muistiinpanot ja luin kappaleen.

Aiheena siis oli  Monisoluinen ihminen

Ihmisen keho on siis hyvin monisyinen kokonaisuus. Meidän ruumiissamme tapahtuu jatkuvasti kaikkea, mihin emme edes kiinnitä huomiota. Esimerkiksi silmän nykäys tai sydämen lyönnit. Se ei kuitenkaan ole ihme, koska ihmisessä on n. 60 000 miljardia solua.

Soluissa on kaikissa samanlaiset perusrakenteet, mutta ne ovat kaikki erikoistuneet omiin asioihinsa. Kaikki solut ovat kuitenkin lähtöisin yhdestä hedelmöittyneestä munasolusta, joka on alkanut mitoosilla jakaantua ensin kantasoluiksi ja kantasoluista hiljalleen erikoistuneiksi soluiksi. Ennen mitoosia solun DNA kahdentuu, jolloin kummallekkin uudelle solulle on sama määrä kromosomeja. Erikoistuneissa soluissa on kyllä kaikissa samat geenit, mutta kaikki eivät ole käytössä, vaan lukkiutuneina.

Tässä näkyy eläinsolu, jollaisia ihmiselläkin on.

 

Tietynlaisista eli tiettyyn tehtävään soveltuvat solut muodostavat kudoksia, jotka taas muodostavat elimiä ja elimet elimistöjä.

 

Kudoksia on neljää erilaista:

1. Hermokudos = koostuu hermosoluista ja tukisoluista. Välittävät informaatiota.
2. Lihaskudos = Supistumiskykyistä, tuottaa liikkeitä.
• Poikkijuovainen lihaskudos (luustolihakset)
• Sileälihaskudos (sisäelimet, verisuonet)
• Sydänlihaskudos
3. Side- ja tukikudos
• Sidekudos
• Rusto
• Jänteet
• Rasvakudos
• Veri
• Imuneste
• Luu
4. Epiteelikudos (solut tiukasti vierekkäin)
• Pintakudos (elimistön sisä- ja ulkopinnat)
• Aistinkudos (ottaa ärsykkeitä vastaan)
• Rauhaskudos (umpi- ja avorauhaset)

Ja kudoksista siis syntyy elimiä, joissa on usein montaa erilaista kudosta, kuten sydämessä. Sydän on myös niin erityinen lihas, että sillä on ihan täysin sille soveltuvia lihaskudoksia (sydänlihaskudos). Tämä lihaskudos on meidän tahdostariippumaton, eli emme voi itse vaikuttaa sen supistumiseen, vaan somaattinen ja parasomaattinen hermosto ohjailevat sitä. Emme siis voi ajatuksen voimalla pysäyttää sydäntämme, mutta voimme huomata sykkeemme nousevan, kun joku esimerkiksi säikäyttää meidät.

Elimistöt taas ovat esimerkiksi hengityselimistö tai verenkiertoelimistö. Ne ovat laajoja osia kehostamme, jotka koostuvat useista elimistä. Niiden on hyvin tärkeää toimia yhteydessä toistensa kanssa ja pitää yllä kehomme homeostasiaa eli elimistön sisäistä tasapainoa.

Tämän tasapainon pitäminen vattii solujen viestitystä toisilleen, jotta ne tietävät mitä tehdä. Viestit voivat kulkea joko kehon nesteissä, kuten veressä, kemiallisina viesteinä, tai sähköisinä hermoimpulsseina. Vasteeksi sanotaan solun reagointia viestin saamiseen. Se voi olla esimerkiksi aktivoituminen, eli esimerkiksi aivot viestittävät kättä liikkumaan ja vaste aktivoi lihakset supistumaan. Tai esimerkiksi se aktivoi solun muuttamaan aineenvaihduntaansa.

Solu voi vasteena myös jakautua tai erilaistua joksikin tietyksi soluksi. Vaste voi myös olla se, että jos se ei saa viestejä, sille tapahtuu ns. apoptoosi eli solukuolema. Tätä kehomme hyödyntää esimerkiksi kohdussa, kun meidän käsiemme alkuvaiheen räpylät sormien välistä pitää surkastuttaa. Tätä tapahtuu myös normaalisti esim. ihon pinnalla kun vanhat ihosolut kuolevat.

Solut viestivät keskenään hyvin eri tavalla. Toiset viestittelevät vain viereisten solujen kanssa, mutta esimerkiksi valkosolut kiinnittyvät väliaikaisesti muihin soluihin ja muuttaa seen toimintaa. Näin se tekee vieraille soluille. Tällaista kiinnittymistä käytetään myös itsensä muuttamiseen.

Viestiaineet ovat kuitenkin se yleisin tapa, jolla solut viestivät keskenään. Viestiaineet ovat proteiineja. Kun solut ovat kaukana toisistaan viestiaineena toimivat hormonit, koska ne kulkevat umpirauhasista erittymisen jälkeen verta pitkin kaikkialle, mutta vaikuttavat vain tietyissä soluissa.

Solut voivat viestiä myös hormonin kaltaisia kasvutekijöitä erittämällä, jolloin se joko nopeuttaa tai hidastaa solujen jakautumista. Tätä on esimerkiksi syljessä, ja kasvutekijät saavat ruoansulatuskanavan solut jakautumaan nopeammin.

Kudoshormonit ovat yksittäisten solujen tai soluryhmien erittämiä paikallisesti vaikuttavia hormoneja. Tällainen on esimerkiksi serotoniini, joka vapautuu veren verihiutaleista ja supistaa verisuonia (toimii myös aivoissa mielialaan vaikuttavana).

Hermosolujen synapsiyhteyksien välillä kulkee myös hormoneja, jotka kemiallisesti kuljettavat informaatiota.

Toisinaan solujen viestintä häiriintyy ja niiden jakaantumista säätelevät geenit (esisyöpägeenit) eivät enää toimi. Mutaatio on usein syynä siihen, että esisyöpägeeni muuttuu syöpägeeniksi. Tämä voi johtua siitä, että solut altistuvat syöpää aiheuttaville aineille, karsinogeeneille. Tällaisia on esimerkiksi ionisoiva säteily ja muut mutaatioita aiheuttavat aineet.

Yleensä soluissa on geenejä, joiden proteiinit korjaavat mutaatioita, eivätkä päästä niitä jakaantumaan hallitsemattomasti. Apoptoosin avulla keho usein pystyy poistamaan "vialliset" solut, koska keho pystyy tunnistamaan ne. Vanhemmiten kehon kyky puolustaa itseään näin heikkenee, ja syöpäsolut pääsevät kasvamaan.  Sen takia syöpää on useimmiten vanhemmilla ihmisillä ja se onkin yksi yleisimmistä kuolinsyistä.

Syöpäsolujen jakaantuessa siis muodostavat syöpäkasvaimen. Kasvaimia voi olla myös hyvän laatuisia, mutta hurjasti kasvavat syöpäkasvaimet ovat erittäin vaarallisia, koska niille usein syntyy myös etäpesäkkeitä. Haimasyöpä esimerkiksi on kova levittämään etäpesäkkeitä, ja koska se huomataan usein liian myöhään, on se yleensä kuolettava.

Geeneistä vielä vähän. Niitä on siis n. 20 000 ja ne ovat meidän 23 kromosomissamme, jotka saamme puolet isältä ja puolet äidiltämme. Geeneistä on eri muotoja, alleeleja. Jotkut meidän ominaisuuksistamme määräytyvät yhden geenin mukaan, mutta usein ominaisuuksiimme vaikuttaa monta geeniä. Esimerkiksi ihonväri on monen geenin takana, kun taas korvannipukat ovat yhden geenin takan. Myös ulkomaailma vaikuttaa ulkonäköömme, kuten painoomme. Osa siitä on geenien ohjailemaa, kuten aineenvaihdunta, mutta myös se mitä me syömme.
Geenit periytyvät lapsillemme ja lapsenlapsillemme, mutta myös mutaatiot periytyvät.


Kuvat

1. http://iinabiologia.blogspot.fi/2013_04_01_archive.html

Tietoa:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Serotoniini

Ihmisen alku

Ihmisen Biologia
4. Kurssi







Käsittelimme tietysti aluksi mitä kaikkea kurssilla tehdään ja miten. Oli mukava, että vaihtoehtona oli myös oppimispäiväkirja, sillä olen aina tykännyt niiden tekemisestä.

 

Ja koska kurssimme käsittelee ihmistä, oli ihan loogista aloittaa sieltä mistä ihminen saa alkunsa. Tämä on minusta ollut aina hyvin epämukava aihe ja oli nytkin, sillä itse en usko ihmisten kehittynen apinoista. Minun oma uskoni pohjautuu Raamattuun ja sen luomiskertomukseen ja on mielestäni loukkaus koko uskontoa kohtaan ajatella, että Jumala olisi luonut meidät apinaksi, kun Raamatussa lukee suoraan, että Jumala loi meidät omaksi kuvakseen.

                    En kuitenkaan kiellä etteikö evoluutiota tapahdu, koska pystymme näkemään sitä lähes jokapäiväisessä elämässämme, kuten koirien ja muiden eläinten jalostuksessa. Uskon myös siihen, että eri mantereiden ihmiset näyttävät erilaisilta juuri evoluution takia, koska joka paikassa ihmisille on tullut hieman erilaisia mutaatioita. Enkä ala kiistämään sitä, että ihmiset olisivat aina näyttäneet tismalleen tältä, koska meidän omissa ruumiissammekin pystyy näkemään evoluution aikana turhaksi jääneitä ominaisuuksia ja toimintoja, kuten kananlihalle meneminen, mikä on seurausta luultavasti hieman tuuheammasta karvoituksesta ja niiden pörhistämisestä.

                             En myöskään näe pahaa siinä, että ihmisten ominaisuuksia verrataan muiden eliöiden ominaisuuksiin, sillä kyllä Jumala loi muutkin elävät olennot. Mutta se on mielestäni hieman kaukaa haettua, että ihminen olisi apinasta polveutunut, koska tällöin se vesittäisi koko kristinuskon perustan Jumalan rakkaudesta ihmiseen, sillä ihminenhän olisi tällöin syntynyt sattuman kautta, ja Jumalalla ei ole sattumia.

 

Tässä on siis oma näkemykseni opetukseen, enkä pidä siitä että se on yleisesti hyväksytty opetuksen sisältö, eikä muita mahdollisuuksia tuoda esille. Ymmärrän kyllä, että jos evoluutioteorian lisäksi alettaisiin opettaa kristillistä luomiskertomusta, jouduttaisiin nykyisen tasa-arvon takia opettamaan myös esim. muslimeiden ja muiden uskontojen luomiskertomuksia.

                             Mielestäni kuitenkin on väärin, että tieteellisiä tuloksia pidetään niin järkkymättöminä ja oikeina, että niitä opetetaan maailmanlaajuisena totuutena. Enää ei edes tuoda opetuksessa esille, että tämä voi olla näin, mutta voi mahdollisesti olla myös toisin. Ei olisi ensimmäinen kerta kun tiede olisi väärässä, kuten maapallon muodon kiistelystä voitiin havaita. Tällöinkin tiedemiesten havainnot tukivat niin vahvasti litteän maapallon uskomusta, että se oli kaikille arkipäiväinen totuus, mutta kuten kaikki tiedämme, pystyttiin se loppujen lopuksi todistamaan palloksi. Ja uskomus on pysynyt sellaisen, koska olemme pystyneet nykypäivänä näkemään sen omin silmin avaruudesta käsin.

                             Mutta yleisen yhteiskunnallisen sovun nimissä suostun kertomaan oppimistani asioista myös tätä aihetta koskevassa opetuksessa, ja opin nämä asiat muiden ihmisten vuoksi, jotta voin ymmärtää myös heidän katsantokantansa meidän historiaamme koskevissa keskusteluissa. Kehottaisin näissä merkeissä myös muita oppilaita opettelemaan hieman muitakin katsantokantoja, ettei mene sormi suuhun jos nämä tieteelliset tutkimukset osoittautuvatkin joskus vääräksi.

 

Nyt anteeksi tämä vuodatus, mutta aihe on minulle hyvin henkilökohtainen.

 

Tunnilla oppimani asiat kuitenkin olivat hyvin ennestään tuttuja ja tuntui hyvin kertaavalta. Kävimme kuitenkin läpi asioita jotka yhdistävät ihmisiä ja muita kädellisiä. Näihin lukeutuivat esimerkiksi sormien ja varpaiden lukumäärä (5+5+5+5) joihin lukeutuvat myös peukalot, jotka mahdollistavat meidän tarkan kädellisen työskentelyn, koska se on kämmenessä muita sormia vastassa.

                             Myös silmät ovat hyvin tunnusomaiset kädellisille, koska ne ovat isot suhteessa ruumiiseen ja ne osoittavat suoraan eteenpäin. Tämä mahdollistaa sen, että meidän on helpompi hahmottaa etäisyyksiä.

                             Aivothan ovat tärkein ominaisuus, joka erottaa meidät muista elollisista. Ne ovat nykyisen opetuksen mukaisesti kehittyneet apinaihmisten noustessa pystyyn, jolloin aivoille tuli enemmän tilaa, ja kun varhaiset ihmiset oppivat hyödyntämään lihaa ravintonaan, edisti se aivojen kasvua. Aivot antavat meille kyvyn oppia hyvin paljon enemmän tietoa ja taitoja. Suuret aivot kuitenkin vaativat pitkän kehitysajan.

                      

       DNA ja protonien aminohappojärjestys ovat kädellisillä myös hyvin saman tyyppisiä, mutta geenien toiminta kuitenkin eroaa joissakin kohdin, sillä solut lukevat eri tehokkuudella samoja geenejä. Ihmisten hermosoluissa esimerkiksi syntyy proteiineja kertaa tehokkaammin kuin simpansseilla.

                       

      Kädelliset ovat myös suurikokoisia ja tasalämpöisiä, niitä yhdistää myös suhteellisen pitkä ikä, vaikka useimmiten ihminen kuitenkin elää pidempään lääketieteen kehityksen seurauksena.

 

Asiat, jotka taas erottavat ihmisen muista kädellisistä on erityisen suuri aivojen koko. Ihmisten aivot ovat noin 1350 cm3 kokoiset ja ne ovat hyvin poimuttuneet. Iso otsalohko on myös tärkeä ihmisen kehittyneen aivotoiminnan kannalta. Otsalohko osallistuu esimerkiksi liikkeiden, tuoreen muistin ja tunteiden suunnitteluun. Suurten aivojen takia kykenemme myös pitkän aikatähtäimen suunnitteluun.

Suure aivot kuitenkin vaativat pitkän kasvuajan kehittyäkseen, minkä takia ihminen on täysikasvuinen vasta hyvin myöhään ja sukukypsyyskin tulee huomattavasti myöhemmin kuin muilla saman kokoisilla kädellisillä. Aivojen koon myötä ne myös käyttävät 20 % kehon energiasta

Ihmisten purukalusto on myös muovaantunut evoluution kuluessa terävistä kulmahampaista pieniin sellaisiin ja meille on myös muovaantunut poskihampaat, jotka soveltuvat hyvin meidän nykyiseen kaikkiruokaiseen eli omnivoriin elämäntapaamme.

                             Ihmisillä ei myöskään ole paksua turkkia niin kuin muilla kädellisillä ja huomattavasti enemmän hikirauhasia. Nämä yhdessä parantavat kehon viilennystä eli hikoilua, mutta aiheuttavat kylmissä oloissa kuitenkin sen, että kehomme ei pysty ylläpitämään kehon lämpötilaa yhtä hyvin, joten tarvitsemme vaatteita. Tämä oli kuitenkin esi-isillemme hyvin hyödyllinen ominaisuus kun he siirtyivät metsistä savanneille, joilla paistoi enemmän aurinko kuin metsissä. Pystyasennossa ihmisen lämmönhukka on myös pienempi.

                             Ihmisen kehitys pystyasentoon on vaikuttanut paljon meidän kehomme rakenteeseen, esimerkiksi niin, että meidän jalkamme ovat pidemmät kuin kädet. Jalkapöydän rakenne on myös erilainen muihin kädellisiin, koska meidän isovarpaamme eivät ole kuin peukalot vastassa muita varpaitamme kohtaan, toisin kuin muilla kedellisillä, jotka roikkuvat puissa. Meidän selkärankamme on myös kohtisuorassa kallonpohjaamme nähden, ja meidän selkärangassamme on myös kaksi kaarta, jotka helpottavat pystyssä pysymistä.

Puhekyky on ominaisuus, jota pidetään ihmisyyden suurena osana. Ihmisten erityinen kurkunpään ja suuontelon rakenne mahdollistaa äänteiden muodostamisen. Kehittyneiden aivojen myötä ihminen pystyy myös käsittelemään, ymmärtämään sekä tuottamaan puhetta.

Ihmisten suvun jatkaminen on myös hyvin poikkeuksellinen muihin kädellisiin nähden. Ihmisten monimutkaisen kehon, erityisesti aivojen, takia kehitys on hyvin pitkään. Esimerkiksi aivojen otsalohko on alue, joka kehittyy hyvin myöhään, minkä takia esimerkiksi lapsilla on hyvin hankala hallita tunteitaan ja toimimisiaan. Aivot ovat täysin kehittyneet vasta n. 21-25 vuotiaana.

 

 Ihmiset tulevat sukukypsiksi fyysisesti (n. 12 vuotiaana) myöhemmin kuin muut kädelliset (n.6 vuotiaana), mutta kun lapsia pystytään saamaan on ihmiset tehokkaita lisääntyjiä, koska lähes kaikki lapset jäävät henkiin molempien vanhempien panostuksen myötä.
 Naisilla on lapsen teossa myös sellainen valtti, että he ovat paritteluvalmiita vuoden ympäri. Miehet eivät kuitenkaan voi nähdä tai muutenkaan havaita ovulaatiota (piilo-ovulaatio), minkä takia heidän on oltava paikalla vahtimassa jatkuvasti ettei kukaan muu parittele heidän naistensa kanssa ja saa jälkeläisiä. Ihmiset harrastavat yhdyntää myös mielihyvän takia, koska nainenkin pystyy saamaan orgasmin (miehen suhteessa muihin kädellisiin ruuren siittimen takia), ja tämä lisää parien läheisyyttä. Miehillä ei ole kuitenkaan siitinluuta, minkä takia miesten pitää olla kunnolla kiihottuneita paritellakseen. Tämän takia kaikkein elinvoimaisimmat ovat pystyneet jatkamaan sukuaan.
Parien muodostukseen liitetään myös käsite sexy son. Tämä tarkoittaa sitä että nainen yritää löytää itselleen mahdollisimman komean miehen, jolloin lapsista tulee komeita ja kauniita ja suku jatkuu. On myös tutkittu sitä, että minkälaiset geenistöt hyvin yhteensopivilla ihmisillä on. Selvisi, että näillä pareilla oli mahdollisimman erilaiset geenit. Evolutiivisesti tätä voidaan selittää sillä, että se luultavasti ehkäisee insestiä ja estetään liian samanlaisista geeneistä johtuvia mutaatioita ja kehitysvaurioita.

Ihmiset eroavat muista kädellisistä myös teknologian käytön takia. Ihmiset ovat ensinäkin keksineet teknologian, mutta myös ruumiinrakenne mahdollistaa sen hyödyntämisen. Pystymme käsillämme käyttämään teknologiaa hyvin liikkuvien nivelten ja pienten lihasten takia. Aivoissamme on myös suuri liikeaivokuori, jolla pystymme ohjaamaan hyvin pikkutarkkoja liikkeitä.

 

Yhteisöllisyys on myös tärkeä osa kehittynyttä yhteiskuntaamme. Yhteisöllisyys vaatii muistamista ja suunnitelmallisuutta, minkä mahdollistaa meidän aivomme. Tälläistä kuitenkin harvoin esiintyy muissa lajeissa. Ihmisillä on myös mahdollista olla kulttuurievoluutiota, koska pystymme siirtämään tietoja ja taitoja uusille sukupolville. Tätä kuitenkin esiintyy muillakin lajeilla.

 

 

 

Hauska fakta jonka opin tunnilta oli se, että simpanssit pystyvät hengittämään ja nielemään samaan aikaan, toisin kuin ihmiset. Tämä johtuu siitä, että niiden suun ja nielun rakenne on erilainen.

 

Tässä myös video ihmisen evoluutiosta, jonka katsoimme tunnilla:

https://www.youtube.com/watch?v=TqDQVKoLyTU

Tässä myös Olipa kerran elämän video, jossa käsitellään ihmisen alkua, sekä seuraavaa aihettamme soluja:
https://www.youtube.com/watch?v=Gb2QSbh7PkA

 

Lähteet: kuvat

1. http://tickleyourfancy.indiedays.com/2010/12/18/fysioterapia/

2. http://oppiminen.yle.fi/ihminen/aistit/nakoaisti

3. http://www.sanalytico.com/

4. http://www.terve.fi/levottomat-jalat/levottomat-jalat-kulkevat-suvussa