Aiheena siis oli Monisoluinen ihminen
Ihmisen keho on siis hyvin monisyinen kokonaisuus. Meidän ruumiissamme tapahtuu jatkuvasti kaikkea, mihin emme edes kiinnitä huomiota. Esimerkiksi silmän nykäys tai sydämen lyönnit. Se ei kuitenkaan ole ihme, koska ihmisessä on n. 60 000 miljardia solua.
Soluissa on kaikissa samanlaiset perusrakenteet, mutta ne ovat kaikki erikoistuneet omiin asioihinsa. Kaikki solut ovat kuitenkin lähtöisin yhdestä hedelmöittyneestä munasolusta, joka on alkanut mitoosilla jakaantua ensin kantasoluiksi ja kantasoluista hiljalleen erikoistuneiksi soluiksi. Ennen mitoosia solun DNA kahdentuu, jolloin kummallekkin uudelle solulle on sama määrä kromosomeja. Erikoistuneissa soluissa on kyllä kaikissa samat geenit, mutta kaikki eivät ole käytössä, vaan lukkiutuneina.
Tässä näkyy eläinsolu, jollaisia ihmiselläkin on.
Tietynlaisista eli tiettyyn tehtävään soveltuvat solut muodostavat kudoksia, jotka taas muodostavat elimiä ja elimet elimistöjä.
Kudoksia on neljää erilaista:
- Hermokudos = koostuu hermosoluista ja tukisoluista. Välittävät informaatiota.
- Lihaskudos = Supistumiskykyistä, tuottaa liikkeitä.
- Poikkijuovainen lihaskudos (luustolihakset)
- Sileälihaskudos (sisäelimet, verisuonet)
- Sydänlihaskudos
- Side- ja tukikudos
- Sidekudos
- Rusto
- Jänteet
- Rasvakudos
- Veri
- Imuneste
- Luu
- Epiteelikudos (solut tiukasti vierekkäin)
- Pintakudos (elimistön sisä- ja ulkopinnat)
- Aistinkudos (ottaa ärsykkeitä vastaan)
- Rauhaskudos (umpi- ja avorauhaset)
Ja kudoksista siis syntyy elimiä, joissa on usein montaa erilaista kudosta, kuten sydämessä. Sydän on myös niin erityinen lihas, että sillä on ihan täysin sille soveltuvia lihaskudoksia (sydänlihaskudos). Tämä lihaskudos on meidän tahdostariippumaton, eli emme voi itse vaikuttaa sen supistumiseen, vaan somaattinen ja parasomaattinen hermosto ohjailevat sitä. Emme siis voi ajatuksen voimalla pysäyttää sydäntämme, mutta voimme huomata sykkeemme nousevan, kun joku esimerkiksi säikäyttää meidät.
Elimistöt taas ovat esimerkiksi hengityselimistö tai verenkiertoelimistö. Ne ovat laajoja osia kehostamme, jotka koostuvat useista elimistä. Niiden on hyvin tärkeää toimia yhteydessä toistensa kanssa ja pitää yllä kehomme homeostasiaa eli elimistön sisäistä tasapainoa.
Tämän tasapainon pitäminen vattii solujen viestitystä toisilleen, jotta ne tietävät mitä tehdä. Viestit voivat kulkea joko kehon nesteissä, kuten veressä, kemiallisina viesteinä, tai sähköisinä hermoimpulsseina. Vasteeksi sanotaan solun reagointia viestin saamiseen. Se voi olla esimerkiksi aktivoituminen, eli esimerkiksi aivot viestittävät kättä liikkumaan ja vaste aktivoi lihakset supistumaan. Tai esimerkiksi se aktivoi solun muuttamaan aineenvaihduntaansa.
Solu voi vasteena myös jakautua tai erilaistua joksikin tietyksi soluksi. Vaste voi myös olla se, että jos se ei saa viestejä, sille tapahtuu ns. apoptoosi eli solukuolema. Tätä kehomme hyödyntää esimerkiksi kohdussa, kun meidän käsiemme alkuvaiheen räpylät sormien välistä pitää surkastuttaa. Tätä tapahtuu myös normaalisti esim. ihon pinnalla kun vanhat ihosolut kuolevat.
Elimistöt taas ovat esimerkiksi hengityselimistö tai verenkiertoelimistö. Ne ovat laajoja osia kehostamme, jotka koostuvat useista elimistä. Niiden on hyvin tärkeää toimia yhteydessä toistensa kanssa ja pitää yllä kehomme homeostasiaa eli elimistön sisäistä tasapainoa.
Tämän tasapainon pitäminen vattii solujen viestitystä toisilleen, jotta ne tietävät mitä tehdä. Viestit voivat kulkea joko kehon nesteissä, kuten veressä, kemiallisina viesteinä, tai sähköisinä hermoimpulsseina. Vasteeksi sanotaan solun reagointia viestin saamiseen. Se voi olla esimerkiksi aktivoituminen, eli esimerkiksi aivot viestittävät kättä liikkumaan ja vaste aktivoi lihakset supistumaan. Tai esimerkiksi se aktivoi solun muuttamaan aineenvaihduntaansa.
Solu voi vasteena myös jakautua tai erilaistua joksikin tietyksi soluksi. Vaste voi myös olla se, että jos se ei saa viestejä, sille tapahtuu ns. apoptoosi eli solukuolema. Tätä kehomme hyödyntää esimerkiksi kohdussa, kun meidän käsiemme alkuvaiheen räpylät sormien välistä pitää surkastuttaa. Tätä tapahtuu myös normaalisti esim. ihon pinnalla kun vanhat ihosolut kuolevat.
Solut viestivät keskenään hyvin eri tavalla. Toiset viestittelevät vain viereisten solujen kanssa, mutta esimerkiksi valkosolut kiinnittyvät väliaikaisesti muihin soluihin ja muuttaa seen toimintaa. Näin se tekee vieraille soluille. Tällaista kiinnittymistä käytetään myös itsensä muuttamiseen.
Viestiaineet ovat kuitenkin se yleisin tapa, jolla solut viestivät keskenään. Viestiaineet ovat proteiineja. Kun solut ovat kaukana toisistaan viestiaineena toimivat hormonit, koska ne kulkevat umpirauhasista erittymisen jälkeen verta pitkin kaikkialle, mutta vaikuttavat vain tietyissä soluissa.
Solut voivat viestiä myös hormonin kaltaisia kasvutekijöitä erittämällä, jolloin se joko nopeuttaa tai hidastaa solujen jakautumista. Tätä on esimerkiksi syljessä, ja kasvutekijät saavat ruoansulatuskanavan solut jakautumaan nopeammin.
Kudoshormonit ovat yksittäisten solujen tai soluryhmien erittämiä paikallisesti vaikuttavia hormoneja. Tällainen on esimerkiksi serotoniini, joka vapautuu veren verihiutaleista ja supistaa verisuonia (toimii myös aivoissa mielialaan vaikuttavana).Hermosolujen synapsiyhteyksien välillä kulkee myös hormoneja, jotka kemiallisesti kuljettavat informaatiota.
Toisinaan solujen viestintä häiriintyy ja niiden jakaantumista säätelevät geenit (esisyöpägeenit) eivät enää toimi. Mutaatio on usein syynä siihen, että esisyöpägeeni muuttuu syöpägeeniksi. Tämä voi johtua siitä, että solut altistuvat syöpää aiheuttaville aineille, karsinogeeneille. Tällaisia on esimerkiksi ionisoiva säteily ja muut mutaatioita aiheuttavat aineet.
Yleensä soluissa on geenejä, joiden proteiinit korjaavat mutaatioita, eivätkä päästä niitä jakaantumaan hallitsemattomasti. Apoptoosin avulla keho usein pystyy poistamaan "vialliset" solut, koska keho pystyy tunnistamaan ne. Vanhemmiten kehon kyky puolustaa itseään näin heikkenee, ja syöpäsolut pääsevät kasvamaan. Sen takia syöpää on useimmiten vanhemmilla ihmisillä ja se onkin yksi yleisimmistä kuolinsyistä.
Syöpäsolujen jakaantuessa siis muodostavat syöpäkasvaimen. Kasvaimia voi olla myös hyvän laatuisia, mutta hurjasti kasvavat syöpäkasvaimet ovat erittäin vaarallisia, koska niille usein syntyy myös etäpesäkkeitä. Haimasyöpä esimerkiksi on kova levittämään etäpesäkkeitä, ja koska se huomataan usein liian myöhään, on se yleensä kuolettava.
Geeneistä vielä vähän. Niitä on siis n. 20 000 ja ne ovat meidän 23 kromosomissamme, jotka saamme puolet isältä ja puolet äidiltämme. Geeneistä on eri muotoja, alleeleja. Jotkut meidän ominaisuuksistamme määräytyvät yhden geenin mukaan, mutta usein ominaisuuksiimme vaikuttaa monta geeniä. Esimerkiksi ihonväri on monen geenin takana, kun taas korvannipukat ovat yhden geenin takan. Myös ulkomaailma vaikuttaa ulkonäköömme, kuten painoomme. Osa siitä on geenien ohjailemaa, kuten aineenvaihdunta, mutta myös se mitä me syömme.
Geenit periytyvät lapsillemme ja lapsenlapsillemme, mutta myös mutaatiot periytyvät.
Kuvat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti