Kehomme siis säätelee itseään hermoston lisäksi hormonien avulla. Ne toimivat hieman hitaammin, mutta ne ovat pitkäkestoisempia. Hormonitoimintamme pääsäätelykeskus on aivoissamme sijaitseva hypotalamus. Se on umpirauhanen ja se erittää hormoneja, joilla se säätelee aivolisäkkeen hormonituotantoa ( esim. Kortikoliberiini, GnRH) ja erittää lisäksi myös sellaisia hormoneja joilla se vaikuttaa suoraan kehoomme. Aivolisäke on myös umpirauhanen, joka taas erittää hormoneja (esim. Kortikotropiini, LH, FSH), joilla se säätelee muita eturauhasia, sekä erittää kasvuhormonia somatotropiinia. Jos aikuisiällä hyvänlaatuinenkasvain aiheuttaa liiallisen kasvuhormonituotannon, kasvaa kasvojen, jalkaterien ja kämmenten luut. Tätä tautia kutsutaan akromegaliaksi.
Aivolisäkkeestä vielä vähän. Se jaetaan kahteen osaan etulohkoon ja takalohkoon. Etulohkoon tulee hiussuonten välityksellä hormoneja hypotalamuksesta, ja takalohko kuuluu keskushermostoon. Se koostuu hermosoluista hermotukisoluista ja verisuonista ja sen hormonit kehittyvät hypotalamuksessa ja sieltä ne tulevat takalohkoon. Takalohkon hormoneja on esim. ADH joka saa veden imeytymään takaisin virtsasta, eli ehkäisee nestehukkaa.
Hormonit kulkevat veremme mukana ympäri kehoa ja vaikuttavat vain tietyissä soluissa, joissa on niille sopivat reseptorit. Hormoneja on kahden laisia. Ne voivat olla vesiliukoisia tai rasvaliukoisia.
Vesiliukoiset hormonit kulkevat helposti kehon nesteiden mukana, koska ne liukenevat liukenevat niihin. Mutta ne eivät kuutenkaan pääse suoraan solun sisälle solukalvon fosfolipidikerroksen läpi vaan se tarvitsee viestin perille saamiseen solukalvolla olevan reseptorin ja solun sisällä olevan toisiolähetin, joka vie viestin eteenpäin. Toisiolähetti on aluksi inaktiivinen molekyyli, kunnes resptorin rakenteellinen muutos muuttaa sen aktiiviseksi.
Vesiliukoiset hormonit kulkevat helposti kehon nesteiden mukana, koska ne liukenevat liukenevat niihin. Mutta ne eivät kuutenkaan pääse suoraan solun sisälle solukalvon fosfolipidikerroksen läpi vaan se tarvitsee viestin perille saamiseen solukalvolla olevan reseptorin ja solun sisällä olevan toisiolähetin, joka vie viestin eteenpäin. Toisiolähetti on aluksi inaktiivinen molekyyli, kunnes resptorin rakenteellinen muutos muuttaa sen aktiiviseksi.
Rasvaliukoinen hormoni taas tarvitsee veressä jonkun kuljettamaan itseään, koska se ei liukene nesteeseen. Ne sitoutuvat tällöin plasman proteiineihin, jotka syntyvät maksassa. Hormonit kulkeutuvat näiden mukana solujen luokse ja ne pystyvät menemään solukalvosta suoraan läpi. Näiden reseptorit ovat joko solun solulimass tai tumassa.
Näiden tapahtumien kuvat kyllä hieman hämmensivät minua kirjassa s. 54. Vaikuttaako siis hormoni solun toimintaan vain jos se tieto pääsee tumaan asti? Koska jos rasvaliukoisella hormonilla on reseptori solulimassa, jatkaako se matkaansa vielä tumaan ja miten se sitten vaikuttaisi, jos se ei mene tumaan asti? Voisi ehkä vaikuttaa solulimassa jos kiinnityy suoraan entsyymiin.
Erilaisia umpirauhasia on joka puolella kehoamme:
Näiden tapahtumien kuvat kyllä hieman hämmensivät minua kirjassa s. 54. Vaikuttaako siis hormoni solun toimintaan vain jos se tieto pääsee tumaan asti? Koska jos rasvaliukoisella hormonilla on reseptori solulimassa, jatkaako se matkaansa vielä tumaan ja miten se sitten vaikuttaisi, jos se ei mene tumaan asti? Voisi ehkä vaikuttaa solulimassa jos kiinnityy suoraan entsyymiin.
Erilaisia umpirauhasia on joka puolella kehoamme:
1. Käpyrauhanen
- Erittää melatoniinia, joka säätelee vireystilaa, unirytmiä ja muita biologisia rytmejä.
2. Hypotalamus
- Säätelee aivolisäkettä hormoneilla ja erittää myös suoraan kehoon meneviä hormoneja.
3. Kilpirauhanen
- Erittää esim. tyroksiinia, joka säätelee aineenvaihduntaa ja vaikuttaa kasvuun, sekä kalsitoniinia, joka säätelee elimistön kalsiumaineenvaihduntaa.
4. Lisäkilpirauhaset
- Erittää esim. parathormonia, joka säätelee kalsiumtasapainoa
5. Lisämunuaiset
- Sen kuorikerros erittää kortisolia, joka aikaansaa proteiinien pilkkoutumista ja glykogeenivarastojen käyttöönottoa.
- Ydin erittää adrenaliinia, joka tehostaa fyysistä suoritusta rasituksessa ja stressissä.
6. Haiman umpieritteiset saarekkeet
- Erittää glukagonia, joka saa maksan pilkkomaan glykogeenin glukoosiksi, sekä insuliinia, joka siirtää glukoosia verestä lihaksiin, maksaan ja rasvakudokseen.
7. Kivekset
- Erittää testosteronia, joka saa siittiöt muodostumaan, lisää luustolihasten kasvua ja vaikuttaa sekundaaristen sukupuoliominaisuuksien kehittymiseen.
8. Munasarjat
- Erittää estrogeeniä, joka kypsyttää munasoluja ja ylläpitää kuukautiskiertoa, sekä vaikuttaa sekundaaristen sukupuoliominaisuuksien kehittymiseen. Erittää myös progesteroni, joka vaikuttaa kuukautiskiertoon ja ylläpitää raskautta.
Kehon hormonitasapainoon vaikuttaa hyvin radikaalisti stressi. Stressissä kehomme reagoi johonkin siihen kohdistuvaan rasitukseen. Esimerkiksi jos joudumme onnettomuuteen, koetilanteeseen tai urheilusuoritukseen. Normaalisti stressi ei ole pahaksi, jos se on lyhytkestoista, kuten urheilusuorituksessa, mutta jos siitä tulee pitkäkestoista, siitä tulee vahingollista. Se aiheuttaa esim. laihtumista ja kehon puolustuskyvyn laskua.
Stressitilanteen alussa ihmisen sympaattinen hermosto on aktiivinen ja se parantaa kehon toimintaa, esim. nopeuttamalla sydämen sykettä. Se vaikuttaa myös lisämunuaisen sisäosiin vapauttaen sieltä adrenaliinia. Kasvaneen energiantarpeen takia se lisää veren sokeripitoisuutta ja kiihdyttää verenkiertoa. Jos stressi kestää pitkään lisämunuaisen kuori alkaa erittää kortisolia, joka edistää energiavarastojen käyttöönottoa. Jos kortisolia on pitkään ja paljon veressä se rasittaa kehoa, koska se kuluttaa energiaa koko ajan. Tällöin kehon energiavarastot kuluvat loppuun. Stressi vaikuttaa myös negatiivisesti ihmisen mieleen, esimerkiksi aiheuttamalla masennusta tai univajetta.
Tässä vielä kuva monisteesta, jota teimme tunnilla eri hormoneista.
Hermostosta vielä Olipa kerran elämän hormonivideo:
https://www.youtube.com/watch?v=5Z2XmiRcQbY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti