pohdittavia kysymyksiä oli esim.:
- Mikä on liikkumisen evolutiivinen tausta? Pakoon juoksu ja ruoan haku.
- Mikä pystyasennon merkitys? Pystyy tekemään kävellessä jotain ja kestävyys parempi pitkällä matkalla ja näkyvyys pidemmälle.
- Miksi kannattaa edelleenkin liikkua?
Lihakset ei haurastu.
Luusto on miedän kehomme pystyssä pitävä rakenne. Luusto koostuu luista, joita on ruumiissamme n. 200 ja luumassasta uusiutuu aikuisenakin n. 10% vuodessa. Luuston on myös tukemisen lisäksi suojattava tärkeitä elimiä, kuten kylkiluut suojaavat keuhkoja ja sydäntä tai kallo suojaa aivoja. Luusto tuottaa ytimissään verisoluja, sekä toimii varastona mineraaleille, kuten kalsiumille ja fosfaatille.
Luu koostuu luukudoksesta, joka koostuu väliaineesta, joka taas koostuu kollageenisäikeistä (proteiinia) ja mineraalikiteistä (sisältää kalsiumia ja fosfaattia). Säikeet tekevät luusta joustavan ja kiteet vahvan. Kollageenisäikeiden takia pienillä lapsillakaan harvoin murtuu luita, koska ne ovat niin joustavat.Väliaineen lisäksi luukudoksessa on verisuonia, hermoja ja soluja. Vaikka tuntuukin hassulta, että luussa on verisuonia ja hermoja, on muistettava, että se on kuitenkin elävää kudosta ja senkin on saatava energiansa jostain. Tämän takia ilmeisesti luun murtuminenkin sattuu niin paljon, koska siellä on hermoja viemässä tietoa kivusta. En ole aikaisemmin miettinytkään.
Nämä luussa olevat solut ovat luusoluja, jotka vaikuttavat luuston kasvamiseen ja uusiutumiseen. Osteoblasti on luunmuodostajasolu, joka rakentaa uutta luukudosta. Se erilaistuu itse lopuksi osteosyytti-soluksi, joka taas ylläpitää luun aineenvaihduntaa. Toinen erikoistunut luusolu on osteoklasti, joka tuhoaa luukudosta, jolloin kalsiumia saadaan verenkiertoon.
Luita on eri tyyppisiä. On putkiluu, kuutioluu ja litteä luu.Putkiluita on esim. käsivarsissa ja jaloissa, kuutioluita on ranteissa ja jalkapöydissä ja litteitä luita on esim. kylkiluut.
Pitkien luiden rakenne on seuraavan lainen: Uloimpana on luukalvo, joka eristää luun muusta ympäristöstä. Luun sisällä luuontelossa on luuydin, joka vastaa verisolujen tuotannosta. Luuydintä ei ole kuin pitkissä luissa, kuten reisi- ja pohjeluissa. Luuytimeen liittyy myös inhottava syöpä, leukemia, johon usein on hoitona vain luuytimen siirto joltain terveeltä luovuttajalta.
Kasvavilla ihmisillä on luun päissä aktiiviset kasvulevyt jotka on rustoa, joka kasvaa luun pään puolesta ja luutuu luun sisäosan puolelta. Tällä tavalla luu saa pituutta. Sitten kun ei enää kasva aikuisena on tämä kasvulevy jo luutunut. Minulla itselläni murtui vasemman jalan sääriluu juuri läheltä kasvulevyä ja minun oli käytävä pitkän aikaa kontrolliröntgenissä, että voitiin olla varmoja, että se jatkoi normaalisti kasvuaan. Muuten olisi saattanut tulla eri pariset jalat, mutta onneksi sen kasvuun ei tullut mitään häiriöitä.
Luun sisällä oleva luu on hyvin huokoista hohkaluuta, joka muistuttaa vähän pesusientä. Tämän pinnalla on tiivisluu, joka on hieman vahvempaa.Kuvasta Os kohdalta voi nähdä osteonin, joka siis tarkoittaa verisuonikanavan ja sitä ympäröivien luusälöjen muodostamaa kokonaisuutta.
H:n kohdalla näkyy verisuonikanava ja O:n kohdalla näkyy osteosyyttejä, eli osteoblasti-soluista muodostuneita soluja.
Luun vahvistamiseen tarvittava kalsium imeytyy ruoansulatuksestamme ja sen imeytymistä edistää D-vitamiini. Kalsiumtasoa veressä säätelee myös kalsitosiini (kilpirauhanen)(verestä luuhun) ja parathormoni (lisäkilpirauhanen)(Luusta vereen). D-vitamiinia tarvitaan myös rakennusaineeksi hormoneille, jotka säätelevät luun uusiutumista. Kuten kaikki tietävät on oltava auringossa, jotta D-vitamiinia syntyy. Se siis on esiasteena iholla, josta se muuttuu D-vitamiiniksi UV-säteilyn vaikutuksesta.
Kun luumassa ei enää uudistu, alkaa se vähentyä ja jos se vähenee paljon tulee osteoporoosi eli luukato. Tämä on yleistä varsinkin vanhoille naisille, koska estrogeenin väheneminen vaihdevuosien jälkeen hidastaa entisestään luun uusiutumista. Tällöin luun sisäosissa huokoisen hohkaluun huokoset suurenevat jolloin se rikkoontuu helpommin.
Luut eivät yksistään luo liikkeitä vaan niihin tarvitaan myös lihakset, rustot ja nivelet.
Nivelet ovat luiden liitoskohtia. Niitä on monta erilaista mallia, jotka ovat erikoistuneet tietynlaiseen liikkeeseen.
Pallomainen nivel on hyvin liikkumiskykyinen, esimerkiksi olkanivel on tällainen. Tämän takia kättä voi pyritellä ympäriinsä. Ratasnivel on kyynärluun ja värttinäluun välissä oleva nivel, jonka takia käsivartta pystyy kiertämään. Jos tätä niveltä ei olisi, olisi meidän liikeratamme aika paljon rajoittuneempia. Sarananivel on kyynärluun ja olkaluun välissä. Se luo ison liikeradan, muttei kuitenkaan yhtä isoa kuin pallonivel. Peukalossa on satulanivel.
Nivel koostuu nivelpussista, jonka sisällä koko nivel on. Nivelside (myös nivelpussin sisällä) pitää koko pakettia kasassa, ja nivelsiteen revähdys on ikävä tapaturma, joka käy usein urheilijoille. Nivelpussin sisällä on myös nivelnestettä, joka pitää nivelen liikkumisen rasvattuna. Se on sama kuin saranaan laitetaan öljyä, ettei se narise. Sama tässä. Nivelnestettä laitetaan, etteivät luiden päissä olevat nivelrustot kulu. Nivelrustojen välissä on vielä rustoinen nivellevy, joka ehkäisee paljaan luun joutumista hangatuksi.
Lihakset ovat kehossamme se osa, joka oikeasti saa meidät liikkeelle. Näitä lihaksia, jotka kiinnittyvät jänteille nivelten eri puolille ja saavat luut liikkumaan, kutsutaan luustolihaksiksi. Ne toimivat aina toisilleen vastavaikuttajina. Esimerkiksi kun koukistetaan kättä supistuu hauislihas ja saman aikaisesti kolmipäinen ojentajalihas on rentona. Kun taas kättä suoristaessa hauis rentoutuu ja kolmipäinen ojentajalihas supistuu. Kädellä pitää siis olla jokin lihas, joka aktiivisesti vetää sitä suoraksi, koska hauis ei kuitenkaan työnnä sitä.
Lihas koostuu poikkijuovaisista lihassoluista joita ympäröi sidekudoskalvo ja näistä muodostuvaa lihassolukimppua ympäröi peitinkalvo, jonka sisässä on myös verisuonia ja hermoja. Jotta lihas saisi tarpeeksi energiaa ja happea, sitä ympäröi hiussuoniverkosto. Näistä lihassolukimpuista muodostuvia luulihaksi meillä on kehossamme n. 400.
Luustolihaksessa on poikkijuovaisia lihassoluja, jotka ovat oikeasti useamman yhteen liittyneen solun kokonaisuus. Niissä on kahdenlaisia proteiinisäikeitä, myosiineja ja aktiineja, jotka saavat aikaan lihaksen supistumisen. Lihakset saavat supistumiskäskyn hermostosta, josta tulee viesti liikehermon viejähaaraketta pitkin jokaisen lihassolun pinnalle. Hermosolun välittäjäaineena toimii asetyylikoliini, joka tarttuu lihassolun pinnalla oleviin reseptoreihin ja saa aikaan impulssin lihaksen sisässä.
Tässä on video siitä miten nämä myosiinit ja aktiinit toimivat. Sitä on hankala lähteä selittämään sen tarkemmin, mutta siis ideana on se, että myosiinit alkavat lihaksen supistuessa ikään kuin vetämään aktiineja lomittain kanssaan. Mielestäni videossa oli hyvin selkeästi selitetty se.
https://www.youtube.com/embed/BMT4PtXRCVA"
Luustolihakset ovat nopeasti supistuvia, mutta ne väsyvät helposti. Lihassolut, kuten kaikki muutkin solut käyttävät soluhengitykseensä ATP:tä. Lihassolujen omat ATP varannot eivät kestä kuin hyvin lyhyelle ponnistukselle ja sen jälkeen se alkaa tuottaa ATP:tä glykogeenivarastoistaan tai sitten veren glukoosista ja rasvahappoja. Jos veressä ei ole glukoosia, alkaa maksa pilkkomaan niitä kehon glykagonivarastoista ja muuttaa rasvoja taas kehosta käyttöön. Tämän takia kannattaa treenata ennen aamupalaa jonkinlainen mukava kardiotreeni, jotta lihakset käyttävät kehon omia energiavarastoja, eikä ruoasta saamaasi glukoosia.
Lihassolut tarvitsevat tietysti myös happea soluhengitykseensä. Jos happea ei kuitenkaan ole tarjolla, esimerkiksi kovan urheilusuorituksen aikana alkaa lihassolut tuottamaan energiaa anaerobisesti. Tällöin mitokondriot tuottavat ATP:tä glykolyysillä ja maitohappokäymisellä. Maitohappokäymisestä syntyvä maitohappo aiheuttaa lihaksiin säryn. Maksassa maitohappo muuttuu taas glukoosiksi
Luustolihaksissa on nopeita ja hitaita lihassoluja. Nopeat pystyvät tuottamaan ATP:tä glykolyysin avulla EIKÖ TAPAHDU MITOKONDRIOSSA (ihanteellisia lihassoluja sprintterille) ja hitaat saavat energiansa vain mitokondrioissa tapahtuvalla soluhengityksellä (hyviä soluja maratoonarille). Näitä molempia soluja on luulihasten soluissa, mutta suhde vaihtelee geneettisistä syistä. Esimerkiksi afrikkalaisilla on lihaksissaan enemmän hitaita soluja, jonka takia heidän solunsa tuottavat tasaisesti tarvitsemaansa energiaa, ja sen takia he ovat ylivoimaisia maratoonareita.
Lihaksia on ihmisellä yhteensä kolmea erilaista. On luustolihas, sileä lihaskudos ja poikkijuovainen sydänlihaskudos. Luustolihas on siis nopea, mutta väsyy myös nopeasti. Sileä lihaskudos on esim. ihossa, rauhasissa, sisäelimissä ja verisuonten seinämissä. Ne ovat hitaasti toimivia, mutta ne eivät väsy. Poikkijuovainen sydänlihaskudos on vain sydämessä ja se on erityistä sen takia, että se ei väsy, mutta se pystyy toimimaan nopeastikin.
Pallomainen nivel on hyvin liikkumiskykyinen, esimerkiksi olkanivel on tällainen. Tämän takia kättä voi pyritellä ympäriinsä. Ratasnivel on kyynärluun ja värttinäluun välissä oleva nivel, jonka takia käsivartta pystyy kiertämään. Jos tätä niveltä ei olisi, olisi meidän liikeratamme aika paljon rajoittuneempia. Sarananivel on kyynärluun ja olkaluun välissä. Se luo ison liikeradan, muttei kuitenkaan yhtä isoa kuin pallonivel. Peukalossa on satulanivel.
Nivel koostuu nivelpussista, jonka sisällä koko nivel on. Nivelside (myös nivelpussin sisällä) pitää koko pakettia kasassa, ja nivelsiteen revähdys on ikävä tapaturma, joka käy usein urheilijoille. Nivelpussin sisällä on myös nivelnestettä, joka pitää nivelen liikkumisen rasvattuna. Se on sama kuin saranaan laitetaan öljyä, ettei se narise. Sama tässä. Nivelnestettä laitetaan, etteivät luiden päissä olevat nivelrustot kulu. Nivelrustojen välissä on vielä rustoinen nivellevy, joka ehkäisee paljaan luun joutumista hangatuksi.
Lihakset ovat kehossamme se osa, joka oikeasti saa meidät liikkeelle. Näitä lihaksia, jotka kiinnittyvät jänteille nivelten eri puolille ja saavat luut liikkumaan, kutsutaan luustolihaksiksi. Ne toimivat aina toisilleen vastavaikuttajina. Esimerkiksi kun koukistetaan kättä supistuu hauislihas ja saman aikaisesti kolmipäinen ojentajalihas on rentona. Kun taas kättä suoristaessa hauis rentoutuu ja kolmipäinen ojentajalihas supistuu. Kädellä pitää siis olla jokin lihas, joka aktiivisesti vetää sitä suoraksi, koska hauis ei kuitenkaan työnnä sitä.
Lihas koostuu poikkijuovaisista lihassoluista joita ympäröi sidekudoskalvo ja näistä muodostuvaa lihassolukimppua ympäröi peitinkalvo, jonka sisässä on myös verisuonia ja hermoja. Jotta lihas saisi tarpeeksi energiaa ja happea, sitä ympäröi hiussuoniverkosto. Näistä lihassolukimpuista muodostuvia luulihaksi meillä on kehossamme n. 400.
Luustolihaksessa on poikkijuovaisia lihassoluja, jotka ovat oikeasti useamman yhteen liittyneen solun kokonaisuus. Niissä on kahdenlaisia proteiinisäikeitä, myosiineja ja aktiineja, jotka saavat aikaan lihaksen supistumisen. Lihakset saavat supistumiskäskyn hermostosta, josta tulee viesti liikehermon viejähaaraketta pitkin jokaisen lihassolun pinnalle. Hermosolun välittäjäaineena toimii asetyylikoliini, joka tarttuu lihassolun pinnalla oleviin reseptoreihin ja saa aikaan impulssin lihaksen sisässä.
Tässä on video siitä miten nämä myosiinit ja aktiinit toimivat. Sitä on hankala lähteä selittämään sen tarkemmin, mutta siis ideana on se, että myosiinit alkavat lihaksen supistuessa ikään kuin vetämään aktiineja lomittain kanssaan. Mielestäni videossa oli hyvin selkeästi selitetty se.
https://www.youtube.com/embed/BMT4PtXRCVA"
Luustolihakset ovat nopeasti supistuvia, mutta ne väsyvät helposti. Lihassolut, kuten kaikki muutkin solut käyttävät soluhengitykseensä ATP:tä. Lihassolujen omat ATP varannot eivät kestä kuin hyvin lyhyelle ponnistukselle ja sen jälkeen se alkaa tuottaa ATP:tä glykogeenivarastoistaan tai sitten veren glukoosista ja rasvahappoja. Jos veressä ei ole glukoosia, alkaa maksa pilkkomaan niitä kehon glykagonivarastoista ja muuttaa rasvoja taas kehosta käyttöön. Tämän takia kannattaa treenata ennen aamupalaa jonkinlainen mukava kardiotreeni, jotta lihakset käyttävät kehon omia energiavarastoja, eikä ruoasta saamaasi glukoosia.
Lihassolut tarvitsevat tietysti myös happea soluhengitykseensä. Jos happea ei kuitenkaan ole tarjolla, esimerkiksi kovan urheilusuorituksen aikana alkaa lihassolut tuottamaan energiaa anaerobisesti. Tällöin mitokondriot tuottavat ATP:tä glykolyysillä ja maitohappokäymisellä. Maitohappokäymisestä syntyvä maitohappo aiheuttaa lihaksiin säryn. Maksassa maitohappo muuttuu taas glukoosiksi
Luustolihaksissa on nopeita ja hitaita lihassoluja. Nopeat pystyvät tuottamaan ATP:tä glykolyysin avulla EIKÖ TAPAHDU MITOKONDRIOSSA (ihanteellisia lihassoluja sprintterille) ja hitaat saavat energiansa vain mitokondrioissa tapahtuvalla soluhengityksellä (hyviä soluja maratoonarille). Näitä molempia soluja on luulihasten soluissa, mutta suhde vaihtelee geneettisistä syistä. Esimerkiksi afrikkalaisilla on lihaksissaan enemmän hitaita soluja, jonka takia heidän solunsa tuottavat tasaisesti tarvitsemaansa energiaa, ja sen takia he ovat ylivoimaisia maratoonareita.
Lihaksia on ihmisellä yhteensä kolmea erilaista. On luustolihas, sileä lihaskudos ja poikkijuovainen sydänlihaskudos. Luustolihas on siis nopea, mutta väsyy myös nopeasti. Sileä lihaskudos on esim. ihossa, rauhasissa, sisäelimissä ja verisuonten seinämissä. Ne ovat hitaasti toimivia, mutta ne eivät väsy. Poikkijuovainen sydänlihaskudos on vain sydämessä ja se on erityistä sen takia, että se ei väsy, mutta se pystyy toimimaan nopeastikin.
